Intensiivisen mietiskelysession tuloksena ymmärsin vihdoinkin monia uskonnoissa eniten ihmetyttäneitä piirteitä. Miten ihmiset uskovat johonkin järjenvastaiseen alunperinkin, ja jos oikeasti uskovat niin miksi käsittelevät olemassaolonsa tärkeimpiä sääntöjä niin puolivillaisesti? Vastaus: Koska uskontojen pointti ei ole että ne olisivat totta. Ihmiset uskovat niihin koska he tahtovat elää kuin ne olisivat totta! Asia ei eroa juurikaan larppauksesta tai lasten leikeistä, erona on vain elämänpituinen mittakaava. Uskovaisetkin voivat tehdä syntiä niinkauan kuin eivät riko koko illuusiotaan, sillä loppujenlopuksi koko uskonto on vain leikkiä. Tälle ilmiölle uskonnot ovat helpoin esimerkki, mutta sama pätee elämänfilosofiaan ja onnellisuuteen yleensäkkin. Merkityksetön elämä päämäärättömässä universumissa on helvettiä, joten järjettömimmätkin ideat elämän merkityksellisyydestä antavat edes mahdollisuuden leikkiä että elämällä olisi merkitystä. Minulla on aina ollut mielikuvitusta luovuutta varten, mutta en ole edes lapsena ollut hyvä "make believe" leikkimisessä. Näyttää siltä että aikuisena tarvisin tuota taitoa enemmän kuin koskaan, sillä onnellisen elämän salaisuus näyttäisi olevan suuremman merkityksen teeskenteleminen. "Se mitä me kutsumme terveeksi mieleksi ei tarkoita realistista käsitystä todellisuudesta, vaan sosiaalisesti hyväksyttyä kokoelmaa psykooseja ja neurooseja."
Suosittelen AP:lle Søren Kierkegaardiin ja ylipäätään fideismiin tutustumista. Saatat törmätä mielenkiintoisiin toteamuksiin. Aloita vaikka tästä: >"Credo quia absurdum" ("Uskon, koska se on mahdotonta") - Tertullianus
>Merkitystä, tarkoitusta, määränpäätä... Mitä ihmettä luulet nuilla tekeväsi?
>>15691 Elämä olisi huomattavasti siedettävämpää jos olisi joku syy olla elossa. Elämä on kurjaa, joten jos ainut mitä sillä tehdään on yrittää viettää aikaa mahdollisimman siedettävästi kuolemaa odotellessa niin olisi parempi vain kuolla samantien. Miksi itse elät?
Suosittelen, että uhraat pari tuntia upotteen kuuntelemiseen ajatuksen kanssa... >>15692 >Miksi itse elät? Miksipä en? Kunhan pistäydyin vierailulle... Vailla muistoa mistä tulin Vailla tietoa minne menen Horisonttia hamuilen taivaita halaillen. Tähtiä tervehtien henkiä hengittelen. Olen aikaan eksynyt, haaveisiin haihtunut Unelmoija. Elämän unia katsellen, kuunnellen kullan kuvia kaipaillen kompastelen haaveesta haaveeseen kuin ajopuu laineesta laineeseen. ...Ja on muuten lystiä.
Poista viesti [Vain kuva] Salasana
Ilmianna viesti Syy